Useat opiskelijat kokevat jääneensä yksin. Opiskelijoiden jaksamisesta ja yksinäisyydestä saa lukea ja kuulla joka kanavasta tällä hetkellä. Hallitus järjesti tiedotustilaisuuden lukio- ja korkeakouluopiskelijoille, missä mahdollistettiin opiskelijoiden kuuleminen asian tiimoilta. Tämä opiskelijoiden kohtaaminen päättäjien kanssa tuntui vain lisäävän hämmennystä ja turhautumista uupuneiden ja yksin jääneiden opiskelijoiden keskuudessa. Erityisesti korkeakouluopiskelijat ovat olleen pitkään etäopetuksessa, jos sitä edes aina voi opetukseksi kutsua. Opiskelijat ovat jääneet yksin opintojensa kanssa.

💡 Lue yliopisto-opiskelijan kokemuksia etäopiskelusta.

---

---

Olen elokuusta lähtien opiskellut yliopistossa ja vain harvalla kurssilla on ollut opetusta. Osalla kursseista on ollut ihan laadukas vuorovaikutuksellinen verkko-opiskelu ympäristö, mutta se ei korvaa opetusta. Opetustulilanteeseen liittyy paljon muutakin, kuin tiedon tarjoamista opiskelijoille, sillä siinä tapahtuu vuorovaikutusta opettajan sekä opiskelijoiden välillä. Kun kaikki kurssin osallistujat ovat läsnä, vaikkakin vain Zoomin välityksellä, on siinä mahdollisuus kohdata opiskelijoita sekä tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Osa opiskelijoista sekä opettajista kokee vuorovaikutuksen heikommaksi digitaalisten välineiden välillä, mutta näin ei aina ole, sillä digitaaliset välineet voivat madaltaa kynnystä osallistua keskusteluun. Opiskelija, joka ei lähiopetuksen luokkatilanteessa uskalla ottaa puheenvuoroa ja kertoa mielipidettään asiaan, voi olla erittäin aktiivinen viestijä chatissa sekä verkko-oppimisalustalla.

👉🏻 Lue myös “Miten tunnistaa uupumus?”

Yksin oleminen ei tarkoita yksinäisyyttä, mutta voit olla yksinäinen joukon keskellä.

Se, että on yksin, ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö on yksinäinen. Yksinäisyys on kokemus, mikä voi ilmetä, vaikka olisit joukon keskellä ja ihmisten ympäröimänä. Viime aikoina olen lukenut paljon medioista ekstrovertti ja introvertti jaottelusta, ja moni tuntuu tällä hetkellä tarkastelevan persoonaansa ja minäkuvaansa tätä kautta. Tämä persoona jaottelu tuntuu olevan samanlainen trendi, mitä hetki sitten oli temperamenttivärit ja itsensä tarkastelu niiden avulla. Moni tuntuu kutsuvan itseään introvertiksi. Itse en liputa tällaisen karkean jaottelun puolesta, vaan toivoisin, että persoonaa tarkasteltaisiin joustavammalla skaalalla, sillä ihmisen toiminta ja identiteetti on kontekstisidonnaista.

Vaikka olisitkin introvertti ja viihtyisit omissa oloissasi, on ihan ok kokea myös yksinäisyyttä. Aina ei jaksa isojen ihmisryhmien tapaamisia ja juhlia, mutta voit kaivata ihmisten seuraa. Vaikka olisitkin kieltäytynyt osallistumasta pikkujouluihin, minne kaverit olivat sinua pyytäneet, on sinulla oikeus kokea yksinäisyyttä. Saattaa tuntua hölmöltä, että ei jaksa lähteä johonkin juhliin, mutta samalla harmittaa, kun ei ole ketään kenen kanssa viettää aikaa. Me kaipaamme ihmissuhteita ja sosiaalisia tilanteita, joissa viihdymme ja voimme olla vapaasti oma itsemme.

Sama pätee myös ekstrovertteihin, jotka luontevasti soljuvat sosiaalisten tilanteiden keskellä ja tutustuvat uusiin ihmisiin. Vaikka sinulle on luonnollista olla huomion keskipisteenä ja tutustua uusiin ihmisiin, tuletko aidosti kuulluksi? Elämämme on nykyään hektistä ja nopeaa selailua, mutta voimme pysähtyä ja opetella kohtaamaan toisiamme. Jokainen meistä kaipaa kuulluksi ja nähdyksi tulemista, sillä se luo kokemuksen, että olemme tärkeitä ja olemme ylipäätänsä olemassa. Koemme elämän merkityksellisyyttä, kun saamme osallistua itseämme kiinnostaviin asioihin meille ominaisella tavalla sekä toteuttaa itseämme ilman jatkuvaa arvostelua ja kyseenalaistamista. Taistelu yksinäisyyttä vastaan on koko yhteiskuntaamme läpileikkaava ja jokaisen tulisi pohtia, kuinka itse voisi edistää yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä.

Etäopiskelu ei tarkoita yksin opiskelua

Keväällä 2020 siirryttiin rytinällä etätyöskentelyyn ja opiskeluun. Aluksi se tuntui mielenkiintoiselta ja kivalta vaihtelulta, mutta syksyn mittaan alkoi minullakin huumori loppumaan. Itse henkilökohtaisesti pidän etätyöskentelystä ja etäopiskelusta, mutta en pidä siitä, että kaikki tapahtuu itsenäisesti, sillä etäopiskelun ei tarvitse olla yksinäistä.

👉🏻 Lue myös “Opiskelijat ovat yksinäisiä – näin opettajana edistät yhteisöllisyyttä.”

Perään kuulutan jokaisen opettajan vastuuta laadukkaan ja yhteisöllisyyttä lisäävän opetuksen toteuttamisesta verkossa, mutta haluan tuoda esiin myös jokaisen opiskelijan vastuun yhteisöllisyyden edistämisessä. On normaalia, että isoissa ryhmissä syntyy pienempiä ryhmiä. Negatiivissävytteisesti näitä usein kutsutaan kuppikunniksi. Nämä pienemmät ryhmät ovat tärkeitä yhteenkuuluvuuden ja hyvinvoinnin kannalta. Jokaisen tulisi kokea kuuluvansa johonkin ryhmään.

He, jotka aloittivat opintonsa syksyllä 2020 ovat viettäneet suuren ajan opinnoistaan etänä. Tämä vaikeuttaa ryhmäytymistä ja sitä oman porukan löytymistä. Kuunnellessani keskusteluja opiskelijoiden yksinäisyydestä, olen kuullut useampaan otteeseen opiskelijoista, jotka ovat jääneet ulkopuolelle ja pudonneet ryhmien väliin. Tilanteet, missä opettaja kehottaa muodostamaan omatoimisesti opintoryhmät “kun te varmasti tunnette toisenne”, ovat kiusallisia ja surullisia heille, joilla ei ole sitä omaa ryhmään. Seuraavaksi kerron oman onnen kokemukseni tällaisessa ryhmäjakotilanteessa.

Yhdessä yhteisöllisyyden puolesta ja yksinäisyyttä vastaan!

Kun sydämeni läikähti.

Tämän etäopiskelun aikana henkireikiä ovat olleet toimivat ryhmätyöt. Vaikka en ole yhtäkään ryhmäläistäni nähnyt kasvotusten, luo se yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun saa Zoomin kautta ideoida, jakaa ajatuksia sekä inspiroitua. Myös ryhmätöiden tuoma ryhmän vertaistuki etäopiskelun sekä itsenäisen opiskelun tuskan keskellä on ollut helpottavaa.

Eräällä kurssilla odotin, että meidät jaetaan ryhmiin ryhmätöitä varten tai annetaan ohjeistus, miten jakautua ryhmiin. Lopulta tunnin lopussa joku kysyi, miten jaetaan ryhmät ja opettaja vastasi suurin piirtein, että: “Oltiin ajateltu, että voitte itse jakautua ryhmiin. Tehän varmasti tunnette toisenne ja teillä varmaan on jo mielessä kavereita, kenen kanssa voisitte muodostaa ryhmän.” No ei oo.

Olen aloittanut opinnot elokuussa maisteriopinnoista. Suurin osa on ryhmäytynyt kandivaiheen opinnoissa ja tuntevat toisensa, mutta ei kaikki. Kauhu valtasi mieleni, sillä taustalla oli kokemus haastavasta ryhmätyöskentelystä. Kohta kuitenkin minulle tuli Zoomin kautta yksityisviesti: “Hei Piia, haluaisitko mun kanssa lähteä työstämään tätä?” Sydämessäni läikähti, kun tämä opiskelukaveri pyysi minua ryhmätyöparikseen. Olimme olleet aikaisemmin yhdellä samalla kurssilla ja tavanneet pari kertaa Zoomin välityksellä. Hän kertoi pyytäneensä minua parikseen, sillä ajatteli työskentelyn uuden ihmisen kanssa tuovan vaihtelua ja uusia mahdollisuuksia. Ottakaa siis mallia hänestä, ja saa toisen ihmisen sydän läikähtämään!

👉🏻Lue myös “Opettaja! Näillä pienillä teoilla tuet opiskelijoiden hyvinvointia.”

Opiskelija, voit myös itse vaikuttaa – älä jää yksin.

Emme voi vaikuttaa siihen, miten muut ihmiset käyttäytyvät ja kohtaavat meidät, mutta voimme pyrkiä vaikuttamaan omaan yksinäisyyden kokemukseen. Pyri löytämään ympäriltäsi mahdollisuuksia osallistua toimintaan sekä tavata uusia ihmisiä, sillä sitä kautta voit kokea tulleesi kuulluksi sekä nähdyksi. Tämä vaatii aktiivisuutta, sillä suomalaisessa yhteiskunnassa uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole helpointa. Mutta tutustuttuamme uusiin ihmisiin, he ovat rehellisesti ja aidosti kanssamme, koska he ovat kiinnostuneita viettämään aikaa kanssamme.

1. Keskity ihmissuhteisiin, joissa koet yhteenkuuluvuutta.
2. Tutustu verkkoyhteisöihin
3. Lähde mukaan uusiin toimintoihin.
4. Pyydä ihmisiä viettämään aikaa kanssasi.

1. Vahvista hyviä ihmissuhteita

Elämämme aikana meille on kertynyt paljon erilaisia sosiaalisia kontakteja ja saatamme kokea velvollisuutta osallistua kaikkiin sosiaalisiin tapahtumiin, joihin meitä pyydetään. Saatamme myös kokea painetta siitä, että kaikkia kavereita ja sukulaisia pitäisi ehtiä nähdä. Tämä on stressaavaa ja kuluttavaa.

Etenkin, jos olet muuttanut pois kotipaikkakunnalta, vieraillessasi kotikonnuilla useat odottavat, että käyt heillä kylässä. Jos he kuulevat sinun olleen kotona käymässä, etkä ole käynyt heillä kylässä, niin herkästi saatat kokea painostusta sekä syyllistämistä asiasta. Jos tämä on sinulle tuttua, niin kerroppas, kuinka moni näistä kotikulmien ihmisistä on käynyt sinun luonasi? Tämän pohjalta voit suunnitella, kenen luona vierailet, kun seuraavan kerran käyt kotikaupungissa.

Elikkä, jos koet, että jotkut ihmissuhteet ovat yksipuolisia ja koet ne enemmän kuormittavina, kuin voimaa antavina, vähennä vuorovaikutusta näiden ihmisten kanssa. Panosta niihin ihmissuhteisiin, jotka luonnollisesti tuntuvat hyviltä.

2. Verkkoyhteisöt tarjoavat yhteisöllisyyttä

Internetistä löytyy useita eri keskustelualustoja ja aihepiirejä, joista jokaiselle löytyy varmasti omansa. Etenkin koronan myötä verkkoyhteisöjen merkitys on korostunut. Verkkokeskustelun etuna on matalampi kynnys puhua vaikeistakin asioista, sillä verkossa voi toimia kasvottomasti ja jopa anonyymisti. Verkkokeskusteluissa vuorovaikutuksen tahti on usein myös hitaampaa. Kirjoittaessa on enemmän aikaa koota omia ajatuksia sekä muotoilla omaa vastausta.

Pelit tarjoaa mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin verkon välityksellä ja viettää aikaa saman henkisten ihmisten kanssa yhteisen aktiviteetin äärellä. Itse en pelaa verkossa, mutta olen ihastellen vierestä seurannut, kuinka peliporukkaan tulee uusia ihmisiä. Kerran tai pari vuodessa nämä peliporukat saattavat kokoontua viettämään aikaa kasvotusten. Huvittavaa mielestäni on, kun nämä ihmiset kutsuvat toisiaan pelin käyttäjänimillä. Olen usein kysynyt, mikä tämän pelikaverin oikea nimi on? Tilanne on aiheuttanut ankaraa pohdintaa.

💡 Tässä muutama linkkivinkki, mistä löytää keskusteluseuraa verkossa:

1. Opiskelijoille suunnattu Nyyti-chat.
2. Jos kaipaat keskusteluapua mielenterveyteen liittyen, niin täältä löytyy useampi vaihtoehto siihen.
3. Ohjaamojen Discord-kanavat.
4. Keskustelupalstat, eri aiheiden ympärillä – googleta ja löydä sinulle sopiva.
5. Facebook-ryhmät! Ryhmiä tuntuu löytyvän joka lähtöön. Etsi sinua kiinnostavien aiheiden mukaan ja laita liittymispyyntö Facebook-ryhmään ja osallistu keskusteluun.

3. Lähde mukaan sinulle uusiin toimintoihin.

Usein kannustetaan uusiin harrastuksiin, mutta ei sen aina tarvitse olla harrastus! Itse lähdin viimeisimmäksi mukaan ammattijärjestön järjestämään haasteeseen, missä kehitetään varainhankintasuunnitelma opiskelija-ainejärjestöllemme. Meitä on viiden hengen tiimi, mikä mahdollistaa tutustumisen uusiin ihmisiin ja päästään yhdessä kehittämään toimintaa, mikä ajaa meidän opiskelijoiden etuja.

Ympärillämme tapahtuu paljon ja on käynnissä paljon eri toimintoja, mutta niitä ei mainosteta aina niin näkyvästi. Tutki oman alueesi toimintamahdollisuuksia, tai uusia toimintoja mihin lähteä mukaan työpaikallasi tai opinnoissasi. Kun seuraavan kerran saat sähköpostin, missä kehotetaan hakemaan tai liittymään mukaan toimintaan, älä heti heitä sitä roskiin, sillä siinä voi olla mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja löytää mielekästä sisältöä arkeen.

💡Löytyisikö näistä sinulle uusi toiminta, mihin lähteä mukaan:

1. Talonyhtiösi asukastoimikunta.
2. Työpaikkasi tyky-tiimi tai opintojesi ainejärjestö tai tutor-toiminta.
3. Vapaaehtoistoiminta, esimerkiksi Pelastakaa Lapset Ry.
4. Lyhyt koulutus, sinua kiinnostavasta aiheesta, kuten yrittäjyys tai joogaohjaajan koulutus.
5. Seuratoiminta, kuten jalkapalloseura, tanssiseura tai agilityseura.

👉🏻 Lue myös “Tylsistytkö työssäsi? – 4 vinkkiä virkistymiseen”

4. Älä jätä yksin – kutsu ihmisiä mukaan.

Oletko aina halunnut kokeilla melomista tai ilmajoogaa, mutta et viitsi yksin lähteä? Kysy rohkeasti eri ihmisiltä, haluaisivatko he lähteä kanssasi. Usein ihmiset kaipaavat tekemistä ja irtiottoa arjesta, mutta syystä tai toisesta he eivät itse saa aikaiseksi toteutettua näitä oravanpyörää rikkovia toimintoja. Usein löytyy innokkaita mukaan lähtijöitä, kun pyytää ja järjestää asiat niin, että muiden tarvitsee vain maksaa ja tulla paikalle.

Itse olen käynyt kokeilemassa ilmajoogaa, kun kaverini varasi salin ja ohjaajan, minkä jälkeen kasasi tuttavistaan osallistujaporukan. Maksut jaettiin kaikkien kesken ja tunnilla suurin osa oli minulle tuntemattomia, kaverini kavereita. Tämä on jäänyt erityisesti mieleeni, sillä meillä oli hauskaa ja oli ihanaa, kun minut pyydettiin mukaan uuteen porukkaan.

Aina ei tarvitse olla tekemässä ihmeellisiä ja uusia asioita. Milloin viimeksi olet piipahtanut ihan vain päiväkahvilla jonkun luona? Tai käynyt kaverin kanssa puiston penkillä juomassa kahvit tai käyneet kävelyllä yhdessä? Laita nyt viestiä tuttavallesi ja kysy, lähtisikö hän kanssasi kävelylle. Älä lannistu, jos hän ei ehdi tai halua lähteä. Hän ehdottaa kyllä hänelle sopivaa aikaa tai jotain muuta tekemistä. Jos tämä kaveri ei osoita kiinnostusta viettämään kanssasi aikaa, kysy jotain toista henkilöä, sillä haluat viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita sinusta sekä tekemään asioita kanssasi.

👉🏻 Tule mukaan keskustelemaan urasuunnittelusta “Mikä minusta tulee isona?” -Facebook-ryhmään sekä Uralla -Facebook-sivulle. Älä jää yksin urasuunnittelusi kanssa!